sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hey there


Onpas outoa alkaa tänne taas kirjoittamaan. Hyvällä tavalla outoa tarkoitan!
Aika paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi tänne kunnolla mitään aivojeni tuotoksia olen suoltanut.
Kesä on loppunut. Syksy alkanut. Loma loppunut. Työ alkanut. Veli muuttanut. Minä jäänyt.
Mutta kohta muutan minäkin, kuinka outoa! Ja kohta mulla on synttäritkin!
Täytän 22 vuotta, voiko juuri turhempaa ikää olla? Toisaalta ihan hyvä että se on turha ikä, ei ole ainakaan mitään etappeja tai muita odotuksia luotu miltään suunnalta. 
Koska ennen kuin täyttää 25, ei tarvitse vielä mitään muutosta tapahtua siitä millainen oli kun täytti 18, vai?
Oli miten oli, paljon on tapahtunut! Olen onnistunut mm. irroittamaan vasemman polvilumpioni pois paikoiltaan, how cool is that? Se oli yllättävän kivuton kokemus vaikka toisin voisi luulla. Olihan se outoa katsoa omaa jalkaa kun luu osoittaa itään ja länteen ja ambulanssiin joutumisesta piti pienet märyt vääntä, mutta kokemus sinäänsä sekin. Nyt olen ainakin ollut ambulanssissa. Kaksi vuotta sitten olin ensimmäisen kerran junassa. Tämän vuoden tavoitteeksi poliisiauto? Äiti se oli vitsi.
Tavoitteista puheenollen, ollaan ajateltu järjestää tuparisynttärit x2 heti ensimmäisenä viikonloppuna kun ollaan saatu muutettua! Siinä saa kiireellä laittaa tavarat paikoilleen ja verhot ikkunoihin, hah! Onneksi kaikki on hankittuna ja mun päänsisällä jo paikatkin suunniteltu. Uskon että meille tulee ihana koti. Voisin kirjoitella sisustus/ostos juttujakin tänne tässä piakkoin? :)
Harmittaa kun monet kivat jutut on jäänyt nyt vähän taka-alalle kun on ollut näiden suurten muutosten sulattelemista tässä enemmän ja vähemmän. Märehtiminen on kuitenkin tuottanut tulosta ja ajatukset tuntuvat olevan ainakin jollain tavalla kasassa ja olen tullut siihen lopputulokseen että ei kaikkien narujen tarvi olla omissa käsissä, pitää luottaa siihen että elämä ohjaa oikeaan suuntaan. Niinhän sillä on tapana tehdä.

Kuvat Torresta jonne ikävöin hulluna! 













torstai 21. elokuuta 2014

Taas se aika vuodesta...

Mulla on ollut inspiraatio kadoksissa jo pitkään. Enkä puhu pelkästään tästä blogista. En ole oikein löytänyt inspiraatiota pukeutumiseen, ystävien näkemiseen, liikuntaan -elämään. Olen toki elänyt onnellisena mutten täysillä. Luulen että se johtuu tästä iästä, olen vähän välivaiheessa. En ole enää nuori, villi ja vapaa. En toki täysin aikuinenkaan. En ainakaan myönnä olevani. En tiedä missä vaiheessa elämääni olen? Tarviiko sitä edes tietää? 
Luulen olevani hirvittävässä muutos vaiheessa. En tiedä onko tätä vaihetta normaalia pelätä näin paljon? Toisaalta, ihan sama, saan pelätä jos haluan. Ihmiset pelkäävät eri asioita. Minä pelkään muutoksia, jollain tavalla aikaa, ja sen kulumista. Hetkiä jotka kerran elää muttei saa koskaan takaisin. Jos saisin valita, olisin varmasti vielä kaksi vuotias.
En halua päästää irti mistään, takerrun ja luon tunnesiteitä asioihin, ihmisiin ja tilanteisiin. Kuvittelen että jos koen uutta tai siirryn uuteen vaiheeseen, kaikki vanhat muistoni katoavat. Kuulostaako tyhmältä? 
Niin minustakin. 
Tiedostan ajatuksen "kun luovut jostain vanhasta, saat jotain uutta upeampaa tilalle" mutta en uskalla luottaa että elämä kuljettaa oikeaan suuntaan. Kaikkea kun ei voi itse kontrolloida. Estää suruja ja elää vain iloisia aikoja. Tosiasiassahan elämä on suurimmilta osin luopumista.

Ajattelin että kesä toisi minulle inspiraatiota, ei tuonut. Ajattelin että hetki muissa maisemissa, ulkomailla, toisi sitä. Ei tuonut. Arvatkaa mikä toi! Iltalenkki jonka tein tänään. 
Kävelin läpi kaikki lempipaikkani täällä. Kävelin yksin ja ajattelin. Kävelin rannan kautta ja katselin auringonlaskua, kävelin pientä polkua joka vie isolta tieltä toiselle. Kävelin metsän reunaa. Vuodenaika jota eniten inhoan, se aika vuodesta joka yleensä saa minut masentuneeksi, se vuodenaika toi minulle inspiraation. Syksy, perkeleen syksy. 
Kävelin kotiin ja istuin suoraan tähän kirjoittamaan. Kyllä, hikisenä. 

Minulle syksy on yhtäkuin muutokset, kaikki muutokset aina tapahtuvat syksyllä. Tänä syksynä yksi elämäni isoin muutos, omilleen muutto, tapahtuu. Olen todella kova ikävöimään, se huolettaa. 
Toki tapahtuu myös muutoksia jotka ovat positiivisia. Ne minua ehkä inspiroivat? Saavat jollain tavalla innostumaan syksystä ja kaikesta uudesta!
Olen kauan jo kaivannut jotain uutta. Tosi ristiriitaista, kaipaan ja pelkään samaa asiaa. Ehkä kaipaan/kauhistun elämänmuutoksia koska minulla ei niitä ole viimeaikoina juurikaan ollut? Muutokset voivat kuitenkin tehdä ihmiselle hyvää, vaikka niihin ei aluksi osaisikaan asennoitua positiivisesti.

Lohduttaudun ajatuksella etten ole ainut, muutkin herkät ja tunteelliset ihmiset varmasti kokevat samoin. Syksy on vaikeaa aikaa (ilman muutoksiakin) meille kaamosmasentujille ja auringon kautta eläjille. Yhtäkkiä mikään ei olekkaan ruohonvihreää vaan paskanruskeaa. 
Onneksi paskanruskean jälkeen tulee aina se valkoinen aika joka on hieman valoisampaa. Ja sitten taas se ruohonvihreä. 


torstai 17. heinäkuuta 2014

Elämä antaa, elämä ottaa. Se kantaa ja voi pudottaa.

Tänä kesänä, tähän päivään mennessä, olen:

Syönyt Halloum-juustoa enemmän kuin koskaan...
Herkutellut muutenkin aivan liikaa.
Katsonut lempisarjojani ilman huonoa omaatuntoa.
Toisaalta taas ulkoillut ja uinut enemmän kuin monena muuna vuotena.
Haaveillut Espanjan reissusta joka lähestyy uhkaavasti, enää 2 viikkoa jeee!
Suunnitellut tulevaisuutta ja pelännyt ihan helvetisti tulevia elämänmuutoksia.
Tottunut ehkä jo hieman kaikkiin tuleviin asioihin.
Nähnyt kavereita ja käynyt hyvän ystävän kanssa uimassa melkein joka päivä.
Nauttinut auringosta.
Syönyt grilliruokaa harva se päivä, parasta kesässä!
Shoppaillut paljon kaikkea halpaa ja kivaa, rakastan alennusmyyntejä!
Käynyt Ikeassa ja tehnyt ensimmäiset ostokset omaan tulevaan kotiin.
Miettinyt kaikki asiat läpi ja tuntenut enemmän haikeutta kuin koskaan, miksi aina pitää luopua jostain että saa jotain uutta tilalle?
Tilannut ihanan kukkarepun Zalandolta käsimatkatavaralaukuksi reissuun.
Kuunnellut joka päivä kun sade ropisee peltikattoon ja ukkonen jyrisee merellä.
Nauranut äitin naurettaville tokaisuille.
Viettänyt laatuaikaa perheen kanssa.
Ruskettunut (päivettynyt?), harvinaista mulle.
Hoitanut pupua ja kuskannut sitä milloin minnekkin turvaan helteeltä.
Juonut Arizona jääteetä rannalla uinnin jälkeen, ilta-auringossa.
Nauranut ystävän kanssa miesten ajatusmaailmalle.
Nauttinut kesästä. 
Yrittänyt elää hetkessä ajatellen että kaikki järjestyy ja kaikkeen tottuu.
Kärkiryhmän (haha, miten niin oon kattonut Tyttö sinä olet tähti -leffaa liian paljon) sanoin:
Elämä antaa, elämä ottaa.


















torstai 26. kesäkuuta 2014

Surface

Toissapäivänä kotiin saapuessani pikkuveli vinkkasi todella hyvästä tarjouksesta, joka päivän lehdessä oli. Olin haaveillut omasta tabletista jo jonkun aikaa, onhan ne käteviä ja kulkee mukana helposti minne vain :) 
Todella extembore päätin että nyt minä sen hankin kun edullisesti saa ja kerrankin (kiitos kesätöiden) on varaa vähän extra hankintoihin :) 
Onneksi pikkuveli on perehtynyt elektroniikkaan hieman enemmän kuin minä, niin yhdessä päädyimme siihen tulokseen että tämä tabletti on juuri sopiva tarpeisiini. Harkitsimme myös Asusin samanhintaista "vastaavaa" tablettia joka oli myös tarjouksessa. Siinä olisi ollut Android (johon saa paremmin sovelluksia jne) mutta tämä oli kuitenkin mielestämme hinta-laatusuhteeltaan parempi ja kätevämpi. Toki tuo näppäimistö "kaupan päälle" oli myös plussaa.
Microsoft Surface on mun mielestä tosi "läppärimäinen" tabletti. Siinä on Windows 8 käyttöjärjestelmä, 10" näyttö, Office-paketti ja ohjelmia pystyy käyttämään hyvin myös työpöydän kautta. Tuohon Expertin tarjoukseen kuului myös 79€ arvoinen näppis, joka irtoaa/menee paikalleen kätevästi magneetilla. Harmi vaan kun näppäimistöissä ei ollut tyttöjen värejä, uskokaa mua, kysyin nimittäin myyjältä haha! 
Mun läppäri vetelee viimeisiään, onhan se jo vanha ja oli ostettaessa edullinen, joten tuskin enää on kovin pitkäikäinen... Tämä on oiva tuleva korvaaja sille siis.

Ja näin hieman pöljänä tyttönä pakko sanoa että onhan tuo aika söpö paketti, kivat värit ja kaikki hihi! Taustakuvana mun lempparikukkia, pioneita. Taustakuva ja teemaväri (pinkki tietenkin) on aina tärkeimmät jutut jotka tehdään heti ekana kun koneen/kännykän saa auki.

Ps. JA NYT SAIN INSTAGRAMIN! Oon siellä nimimerkillä: eerikaty



 




tiistai 24. kesäkuuta 2014

Laulan lauluni sulle kun kesäyön aurinko laskee ja pohjolan lempeät tuulet vastaa uua uua uua...

Juhannusviikolla lähdettiin poikaystävän kanssa heidän suvun mökille viettämään pari rauhallista kesäpäivää. Ilmat eivät juurikaan suosineet vaikka kuvista sitä ei ehkä huomaakkaan, oli pirun kylmä. Joki ja avarat maisemat takasivat ainakin sen että tuulta riitti. Ja olihan Oulussa satanut luntakin sillä aikaa kun me tuolla oltiin, oh god!
Maisemat oli kuitenkin kauniit ja loman tarkoitus toteutui, saatiin hieman rauhallista aikaa eri maisemissa. Onneksi kotiin on kuitenkin aina ihana palata.
Juhannus meni kotosalla, väkisillä keksitty tekeminen ei usein ole sitä mieleisintä, se tuli ainakin todettua. Pitäisi vain olla ottamatta paineita nuista "juhlapäivistä", ne kun ei käytännössä juuri eroa muista päivistä :)
Tällä viikolla mulla on vielä töitä, myyjän hommia ja lastenhoitoa, sitten alkaa mullakin loma! Ja Espanjan reissukin häämöttää jo kuukauden päässä, iiks!

Ps. tein tänään aika randomin ja harkitsemattoman elektroniikka ostoksen enkä voisi olla tyytyväisempi hankintaani! Tulen esittelemään sen lähipäivinä! :)