torstai 17. heinäkuuta 2014

Elämä antaa, elämä ottaa. Se kantaa ja voi pudottaa.

Tänä kesänä, tähän päivään mennessä, olen:

Syönyt Halloum-juustoa enemmän kuin koskaan...
Herkutellut muutenkin aivan liikaa.
Katsonut lempisarjojani ilman huonoa omaatuntoa.
Toisaalta taas ulkoillut ja uinut enemmän kuin monena muuna vuotena.
Haaveillut Espanjan reissusta joka lähestyy uhkaavasti, enää 2 viikkoa jeee!
Suunnitellut tulevaisuutta ja pelännyt ihan helvetisti tulevia elämänmuutoksia.
Tottunut ehkä jo hieman kaikkiin tuleviin asioihin.
Nähnyt kavereita ja käynyt hyvän ystävän kanssa uimassa melkein joka päivä.
Nauttinut auringosta.
Syönyt grilliruokaa harva se päivä, parasta kesässä!
Shoppaillut paljon kaikkea halpaa ja kivaa, rakastan alennusmyyntejä!
Käynyt Ikeassa ja tehnyt ensimmäiset ostokset omaan tulevaan kotiin.
Miettinyt kaikki asiat läpi ja tuntenut enemmän haikeutta kuin koskaan, miksi aina pitää luopua jostain että saa jotain uutta tilalle?
Tilannut ihanan kukkarepun Zalandolta käsimatkatavaralaukuksi reissuun.
Kuunnellut joka päivä kun sade ropisee peltikattoon ja ukkonen jyrisee merellä.
Nauranut äitin naurettaville tokaisuille.
Viettänyt laatuaikaa perheen kanssa.
Ruskettunut (päivettynyt?), harvinaista mulle.
Hoitanut pupua ja kuskannut sitä milloin minnekkin turvaan helteeltä.
Juonut Arizona jääteetä rannalla uinnin jälkeen, ilta-auringossa.
Nauranut ystävän kanssa miesten ajatusmaailmalle.
Nauttinut kesästä. 
Yrittänyt elää hetkessä ajatellen että kaikki järjestyy ja kaikkeen tottuu.
Kärkiryhmän (haha, miten niin oon kattonut Tyttö sinä olet tähti -leffaa liian paljon) sanoin:
Elämä antaa, elämä ottaa.