maanantai 30. joulukuuta 2013

Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita

Heissan!

Tänä päivänä on tullut räpsittyä kuvia paljon, tarkalleenottaen 270 kappaletta! On jännä kun on hyvä kamera niin kaikki asiat näyttävät kivoilta kuvissa, ihan kaikki! :D
Olen kuvannut hieman joulun rippeitä meillä ja mummulassa, omaa huonettani, joululahjojani, ulkona vallitsevaa ah-niin-jouluista säätä sekä tietenkin myös pupua. 

Aamulla heräsimme pikkuveikan kanssa jo kovin aikaisin (haha, yhdeksältä) ja lähdimme sukkelaan painaltamaan kaupunkiin päin ja Giganttiin. Varauduttiin menemään jo heti kun se 10 aukeaa kun tiedettiin kaupassa olevan hyviä tarjouksia ja näin ollen paljon asiakkaita. Skeptisinä naureskeltiin matkalla että ollaan kuin mummot Tokmannin ovenrivassa roikkumassa kun muoviämpäreitä myydään eurolla mutta kappas vaan, ei oltukkaan ainoita! Parkkipaikalla oli jo parisenkymmentä autoa ja aikaisimmat linnut jo odottelemassa oven ulkopuolella. 
Siinä kerkesi jo tuskanhiki nousta pintaan että entä jos en kerkeäkkään saada kameraa, ei mun budjetti olisi riittänyt yhtään tuota tarjouksessa olevaa härpätintä kalliimpaan... Kuitenkin järkeiltiin että ehkä kaikki muut ei ole ostamassa samaa asiaa kuin me, hehe...
Siinä sitten siirryttiin myymälään kiilattiin kaikkien ohi ja saatiin kuin saatiinkin kamera! Jei!

Loppu päivä menikin uuteen Canoniin tutustuessa, kaverin kanssa lenkillä, pupua hoivatessa ja muuten vain lomasta nauttiessa :)

Tässä tulee kuitenkin nyt niitä uudella kameralla otettuja kuvia, kaikki varmaan huomaa eron Lumian kännykameran kuviin, hah!






Näin on meillä jouluista täällä Oulussa! :D Eilen kun ulkoilutin pupua, se varmaan luuli raukka jo että kevät on tullut kun ruoho vihertää ja linnut laulaa!





Tuon taustakuvan sanoma on hyvä muistaa joka päivä ;)
Voi luoja, tuosta Lumian rasittavasta tavasta ilmoittaa että jokin päivä on "Huomenna, koko päivän" on tullut jo vitsi meidän perheessä, haha!
Huomenna onkin jo uudenvuodenaatto, kooooko päivän ;)















Nämä on tämmösiä opettelen-käyttämään-kameraa kuvia vielä mutta onneksi kaikkea voi opetella :)
Hiljaa hyvä tulee!


Hyvää uutta vuotta kaikille, palaan taas ensi vuoden puolella!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Hello

Pitkästä aikaa, hei!

Blogin päivittely on jäänyt sen takia että pimeällä väsyttää ja vituttaa ei saa oikein kuvattua mitään ilman kunnon kameraa  ja postaus ilman kuvia on mielestäni vajavainen. 
Mutta TATTADAAA huomenna menen ostamaan elämäni ensimmäisen kameran, järkkärin!
Oon niin innoissani!
Uskon että tämän jälkeen blogi herää taas eloon ja pääsee jopa ihan uudelle levelille kuvien laadun suhteen. Huomiseen siis!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Elämäni aakkoset osa 1

Näitten piti olla mun elämän aakkoset, jotka sisältää tärkeitä asioita elämästäni. En oikeasti vain keksinyt näihin aakkosten alun vaikeisiin kirjaimiin mitään järkevää niin nakkasin mitä ekana mieleen tuli! Jospa toinen osa olisi hieman sisältörikkaampi, haha!

A  Pikkuveljeni nimen alkukirjain, sen riiviön. Vanha suomalainen miehen nimi, nykyaikainen kirjoitusasu on ollut voimassa vuodesta 1900. Yksitoistatuhatta miestä omistaa kyseisen nimen. Nimi on tullut äitini suvun puolelta, tarkemmin äitini äidin äidin isä omisti saman etunimen. Nimi on tuttu myös Suomen kauneimmasta häävalssista, kyseinen häävalssi taas on sävelletty elokuvaa Täällä Pohjantähden alla varten.

B Biljardi? Banaani? 

C -vitamiini?

D  Olen hieman dorka.

E   Oma nimeni alkaa eellä, äitini nimi myöskin. Mun kolmaskin nimi alkaa eellä, en edes tajunnut heti haha! 

"Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneuttataidetta ja esteettistä eli kauneusarvoihin liittyvää eri esiintymismuodoissaan."
Olen tosi esteettinen ihminen. Pidän kaikesta kauniista ja asioista jotka miellyttävät silmää joko värimaailmaltaan, muotokieleltään tai ihan muuten vain. Siksi ehkä sisustus ja muoti ovatkin lähellä sydäntäni, niihin voi hyödyntää juuri tätä esteettistä silmää jonka omaan.

F   Näihin vierasperäisiin kirjaimiin on hirveen vaikea keksiä mitää! Oisko facebook? Ei se mikään elämän tärkein asia ole, luonnollisesti, mutta nykyään aika iso osa arkea. Sieltä tulee tsekkailtua "kavereiden" turhaakin turhempia päivityksiä. Pärjäisin kyllä ilmankin.

G   Grand theft auto V. En tykkää peleistä, varsinkaan räiskintä peleistä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti kun katsoin velieni pelaavan tätä peliä, oikeesti ihan mielenkiintoinen! Vähän ku kattois jotain leffaa, Fast & Furious tai jotain...  Okei, en ikinä myönnä että oon sanonut näin. Ja itse en osaa pelata, hah!

H   Poikaystäväni nimi alkaa H kirjaimella Samoin kuin pupuherran.

I   Iskä ♥  


J    Miksi tästä kirjaimesta tulee ekana mielen jesari? Teippi!?
Joulu! Juhannus! Juhlat! Olen juhlaihminen, kaikki mikä piristää arkea on ihanaa!

K    Kani, karvainen läskipallero. Itsepäinen ja ihana. Päiviäni ilahduttava hölmöläinen ♥ 
Hyvän ystäväni nimi alkaa tällä kirjaimella :)

L    Kirjain jonka olisin halunnut edes kerran nähdä ylioppilastodistuksessani, hah! 
No ei, oikeasti luonto on tosi lähellä mun sydäntä. Vaikka suomesta en ilmaston puolesta niin perusta, on tämän maan luonto ihan omaa luokkaansa. Varsinkin sen huomaa kesäisin kun pyöräilee kirkkaan keltaisella mummopyörällä rantaan, rantatietä pitkin, ja haistaa meren lähestyvän. Meri on rakkautta!



M   Mummut ♥   Mummuja minulla on kaksi, isomummujakin sama määrä. Poikaystävälläkin on ihana mummu, hieman samanlainen kuin omani ovat. Mummut ovat rikkaus! Eri asia kuin äidit, tädit tai siskot. Mummut on mummuja, onneksi! 

N    Nelly ja Ninni olivat tärkeitä henkilöitä elämäni alkutaipaleella. Hoidin heitä, puin ja pesin. Kerran jopa lakkasin kynnet oranssiksi, sitä tosin kaduin myöhemmin. 
Ninni oli iso ikäisekseen, Nelly kovin pieni. Ninnin käsi irtosi toisinaan, pää samoiten, pappa ne aina korjasi verstaalla. 
Nykyään tytöt odottelevat vaatehuoneessa uusia ystäviä, joita varmasti omista lapsistani saavat, kunhan he ensin tähän maailmaan ilmestyvät ja leikkimis ikään ehtivät.


Kuvat ovat arkistojen aarteita, krhm.


Jatkuu.....



tiistai 26. marraskuuta 2013

On ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa

Tämän postauksen aihe on hieman henkilökohtaisempi kuin minulla yleensä on. Mietin pitkään julkaisenko tätä ollenkaan. En viittaa tekstissä keneenkään tiettyyn henkilöön, vaan pohdin aihetta yleisesti omien kokemusteni pohjalta. En halua yleistää.

Toissaöinen painajaisuni eräästä katkenneesta ystävyyssuhteestani sai minut ajattelemaan ystävyyttä. Taas.

Tiedätte kun joillakin henkilöillä on huonojen kokemusten takia vaikea luoda parisuhdetta ja luottaa kumppaniinsa, minulla näin on ystävien suhteen.
Olen kokenut monta epäreilua, joskin pitkää, ystävyyssuhdetta että en osaa enää luottaa ystävyyteen.
En uskalla tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä. Miksi nähdä vaivaa ja asettaa itsensä alttiiksi, kun lopputulos on aina sama?

Olen auttanut ystäviäni, ollut tarvittaessa paikalla ja kuunnellut. Olen tukenut ystäviäni eroissa, suruissa ja muissa elämän ylämäissä. Olen kysynyt kuulumisia ja yrittänyt pitää yhteyttä, usein kovin yksipuoliseltakin vaikuttaneessa ystävyyssuhteessa.
Tunnen silti etten ole saanut vastakaikua, en ole löytänyt oikeanlaisia ystäviä minulle. Sielunsisaria.
Olen luullut löytäneeni, tullut myöhemmin toisiin aatoksiin.
Olen tuntenut itseni enemmän "lohduttava-olkapää-tarvittaessa" -henkilöksi, kuin ystäväksi.

Vai eikö ystävyys ole enää samanlaista kuin ennen?

Untitled

En silti koe että olisin roikkunut vääränlaisissa ystävissä, he ovat kaikki olleet mukavia persoonia ja tärkeitä minulle.
Ja uskon että minä myös heille.
Osa on ollut mukana pienestä alakoululaisesta asti, osa tullut mukaan myöhemmin. Osa ollut läheisempiä kuin toiset. Kaikki silti tärkeitä ajallaan.

Olen antanut osan ystävistä kadota maailmalle, omille teilleen, sen enempää välittämättä.
Jotkut kadonneet yhteydet harmittavat ja ahdistavat edelleen, tulevat uniin.
Tietyissä tilanteissa ikävöin henkilöitä menneisyydestä, mahtavia aikoja joita koin heidän kanssaan.

Mietin että mahdanko enää koskaan löytää heidän kaltaisiaan?

Onko huono ja yksipuolinen ystävyyssuhde silti parempi kuin ei mitään?

.

Olen myös ajatellut että entä jos haikailenkin sellaista ystävyyttä jota ei vai enää ole olemassa?

Lapsena ystävyys oli aitoa, joskin tarkoitti eriasioita kuin aikuisena.
Mielestäni tosiystävyys aikuisiällä tarkoittaa että yhteyttä pidetään, oli elämäntilanne mikä tahansa.
Toisen asioista ollaan kiinnostuneita ja avataan myös hieman omia ajatuksia ja tuntemuksia. Tuetaan toista.
Pysytään mukana toisen elämäntapahtumissa, halutaan olla osana elämää.

Ystävyys on molemminpuolista.

Ei anneta typerien eriävien mielipiteiden tai pienten riitojen katkaista välejä. Ymmärretään että kaikilla on omat heikkoutensa ja tosiystävä välittää siitä huolimatta.
Kukaan ei voi olla maailman paras ystävä sata prosenttisesti, aina, mutta kuitenkin ystävyydessä pitäisi olla enemmän positiivisia puolia kuin negatiivisia.



Kuulin jonkin aikaa sitten vertauksen elämästä:

Elämä on kuin junamatka, jotkut ihmiset ovat mukanasi ensimmäiseltä asemalta asti, osa jää pois matkan varrella, kyytiin tulee uusia matkustajia ja silti osa pysyy sinne päätepysäkille asti.

Toivon Uskon että jotkut ystävyyssuhteet on luotu kestämään. Osa ei. Sitä saa surra ja harmitella, mutta pitää osata luopua. Antaa ihmisten mennä ja ajatella että jos niin on tarkoitettu, kohtaamme uudelleen.

Pitää keskittyä niihin ystäviin jotka ovat läsnä, ei niihin joiden olisi toivonut olevan.

Onneksi minunkin elämässäni on vielä pari hyvää ystävää jotka korvaavat määrän laadulla.

Ja uudet ystävät ovat aina tervetulleita 



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Voi kuinka vielä joku tulisi ja sanoisi niin...

Hello!

Miten tää aika onkin kerenny näin nopeesti kulua? Aivan järjetöntä vauhtia menee viikot ja tuntuu ettei muista mitään mitä on tapahtunu edellisinä päivinä, ehkä se on tää kaamos?

Mulle kuuluu ihan hyvää :) Koulua on ollut vähemmän ja viime viikollakaan ei juuri tunteja ollut ja sama tahti näyttää jatkuvan tämän jakson loppuun asti. Kelpaa mulle, jääpä enemmän aikaa kaikelle kivalle :)

Salilla on tullut nyt käytyä ihan kohtuudella, ostin jopa elämäni ensimmäisen salikortin, vuhuu! :D
Tuntuu että vihdoinkin urheilu on tullut mun elämään jäädäkseen, se on muuttunut pakkopullasta kivaksi asiaksi! Ehkä vihdoinkin oon saanut karistettua ne peruskoulun luomat kammot liikuntaa kohtaan pois?
Varsinkin pimeinä ja kylminä päivinä on ihan luksusta lähteä salille liikkumaan kun ei tarvitse varoa liukastumista tai katsoa sopivaa sateenrakoa lenkkeilyyn :) Lisäksi se että käy salilla kaverin kanssa, on myös mukavaa aikaa jutella ja vaihtaa kuulumisia, mullakaan kun ei nuita kavereita kovin montaa ole :)

Eilen hieman siivoilin ja laitoin jo pari joulujutskaa esille omaan huoneeseeni, pienen valkoisen joulukuusen valoineen sekä mun ihanat Stokkalta viime jouluna ostetut pallovalot :)
Vaikka jouluun onkin vielä tovi, niin olen sitä mieltä että nythän ne jouluvalot kivemmalta näyttävät kuin joulun jälkeen, ja aaton aika on niin lyhyt niin miksei koristukset voisi ilahduttaa jo nyt hieman aiemmin? :) 

Poikaystävä on ollut viikon kuumeessa ja itsellänikin meinasi hieman flunssaa pukata (meni kyllä onneksi ohi ilman kunnon tautia) niin ei tässä oikein ole mitään sen erikoisempia tullutkaan tehtyä :)
Viikko sitten käytiin leffassa katsomassa Gravity joka oli minusta ainakin tosi hyvä vaikka en yleensä sen tyylisistä leffoista tykkää, 3D:nä varsinkin toimi täydellisesti!
Isänpäivää tietenkin juhlittiin myös, niin kotona kuin mummuloissakin :)
Ehkäpä annan kuvien nyt puhua puolestaan ja palaan huomenissa päivittelemään erään suunnitteilla olevan postauksen verran ;)






Isänpäivänä toisessa mummulassa :)


Oon viimeisen parin viikon aikana katsonut 45 jaksoa Serranon perhettä! Niin mikä elämä? :D 


 Uudet treenihousut Ginasta :)
Ostin samalla kaksi college puseroa, kumpikin oli vain vitosen niin en voinut vastustaa :)




torstai 7. marraskuuta 2013

Ei ihan vielä kuitenkaan...

Christmas

Ajaton ja klassinen kellohelmainen coctailmekko, yksinkertaiset avokkaat, näyttävä clutch 
ja lainemaiset kiharat.

Jos minut olisi kutsuttu juhlimaan pikkujoulua, itse jouluaattoa tai uutta vuotta johonkin tyylikkäisiin ja hienostuneisiin juhliin, pukeutuisin näin!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Lähdetään kauas pois?

Oonko ainut jolla on järetön matkakuume?

Kun katsoo ulos (mitä nyt ikkunasta näkee) niin tuo pimeys ja märkyys masentaa aivan jumalattomasti!
Lenkkeilykin on jäänyt tyystin, en uskalla yksin kävellä täällä perähikiällä kun ei edes erota tietä pimeydeltä!
Vaikka olenkin saanut urheiltua nyt enemmän kuin vuosiin ja sisäliikunta maistuu edelleen, kyllä tämä Suomen syksy verottaa voimia. Tuntuu kuin kävisi vain puolella teholla.
Jos se rahallisesti olisi mahdollista, ottaisin nyt pienen tai suuren breikin arkeen ja lähtisin muihin maisemiin!

Kun nyt saisin valita lenkkeilymaastoni ja näkymäni ikkunasta, ne olisivat tälläiset:



Kuvat Torreviejan matkaltamme

Matkustus on siitä ikävä asia (jos nyt noin voi edes sanoa) että siitä ei ikinä saa tarpeekseen! 
Kaukokaipuu on pysyvää vaikka koti onkin aina paras paikka!

tiistai 29. lokakuuta 2013

I was here, I lived, I loved

Iltapalaksi Elovenan vadelmapuuro banaani siivuilla ja pienellä lorauksella hunajaa 

Lenkki kosteassa ja lämpimässä syysilmassa 

Serranon perheen ensimmäinen tuotantokausi 

Ihana perhe, poikaystävä ja isovanhemmat 

Onnistunut leffavalinta, Leijonasydän 

Aamupalaksi Pirkan paistettavia croissantteja lemon curdilla ja kahvilla 

Uudet, läheisemmäksi tulleet kaverit 

 Bejeweled blitz tabletilla pelattuna 

Uusi-vanha (unohdettu) punainen villakangastakki 

Hyvä ruoka (parempi mieli, ehe ehe) 

Sinkkuelämän eka tuottis 

  Tämä laulu 






Samantha Jonesin elämän viisauksia:


Kuva: Weheartit.com



maanantai 21. lokakuuta 2013

Nautin joka hetken jälkeen lisää elämästä

Hello!

Täällä on tänään virallisesti aloitettu syysloma!
Oikein lomamaisesti vielä! (kyllä se on adjektiivi)
Eilen illalla katsottiin leffaa myöhään, tänään heräsin myöhään, katselin Serranon perhettä (oli pakko ostaa se eka kausi) ja näin kaveria pitkästä aikaa :)
Ulkoiltiin pupun kanssa, siivottiin vähän kaniherran häkkiä ja juotiin päiväkahvit sitruunapiirakan kera.

Jotenkin lomalla tulee aina paineita että pitäisi tehdä kaikkea erikoista "kun nyt kerta on loma". 
Kuitenkin loman tarkoitus varmaankin alunperin on, että ihmiset saisivat hengähtää, ottaa aikaa itselleen kiireisen arjen välissä :)
Aion ottaa syyslomasta kaiken irti ja pyhittää aikaa rentoutumiselle!
Poikaystävällä ei ole lomaa yliopistosta ollenkaan ja mua vähän harmittaa! :( Mutta no can do, pitää hengailla herran kanssa sitten iltaisin :)

Huomenna mennään tsekkaamaan Leijonasydän leffaan ja keskiviikkona zumbaan, kivoja juttujakin siis on tälle viikolle! :)





Sain nämä nilkkurit poikaystävältä synttärilahjaksi! :) Ollutkin jalassa joka päivä sen jälkeen ;)





maanantai 14. lokakuuta 2013

Lokakuu

 Se on jännä miten ihmiselle joka vuosi tule niin suurena yllätyksenä tämä syksyinen pimeys.
Alkuviikosta olin jo valmis diagnosoimaan itselleni taudin joka olisi jotain narkolepsian ja aivorappeuman väliltä, koska olin kuoleman väsynyt! 
Tuntui ettei kymmenen tunnin yöunetkaan (+ tunti bussissa koulumatkoilla mennen tullen) riittäneet mihinkään! 
Tänään kuitenkin tuntuu että alkaa taas elämä voittamaan ja olen oma reipas (joopajoo) itseni :)
Ehkä kropallakin kestää aina vähä aikaa tottua valo- ja lämpötilamuutoksiin :) 

Viikonloppu meni lepäillessä ja akkuja ladatessa, mitä ei kylläkään olisi tänä aamuna uskonut :D
Käytiin vielä poikaystävän kanssa pelaamassa tennistä ennenkuin lumet tulee, inhottavaa kun kaikki kivat urheilulajitkin jää tauolle talven tullen...Talviurheilulajit ei nimittäin oikein oo mun juttu, krhm...
Onneksi jumpat ja muut ryhmäliikunta hommelit on liikuntasaleissa sisällä ja jatkuu vuoden ympäri :)

Tämä viikko olisi vielä koulua ja sitten meilläkin on syysloma, jee! Mitään kummempia suunnitelmia ei lomalle vielä ole, mutta eiköhän sitä jotain kivaa keksitä :)

Seuraavassa postauksessa esittelen pari uutta hankintaa talven varalle, toisen huippulöydön tein tänään kun pyörähdin bussien vaihdon aikana kaupoilla, ja toisen sain synttärilahjaksi poikkikselta!









 





Melkein vois luulla että on iltalenkillä Hanian vanhankaupungin satamassa, hih ;)