On hyvin outoa kirjoittaa tänne taas, sillä niin paljon on muuttunut viime kerrasta. Toisaalta tuntuu taas kuin juuri mikään ei olisi muuttunut... Ainakin blogger on yhtä kämänen edelleen, haha!
Syksy ja talvi on ollut melkoista tunteiden myllerrystä, sekä hyvässä että pahassa. On ollut vaikeuksia sopeutua suuriin elämänmuutoksiin. Toisaalta olen itsekkin yllättänyt itseni miten hyvin loppupeleissä olen sopeutunut. Kriiseistä yli pääseminen on kasvattanut minua paljon, huomaan sen. Olen löytänyt itsestäni paljon vahvuutta vaikka toisinaan en sitä usko itsekkään. Olen tullut siihen tulokseen että elämässä on tarkoitus olla vaikeita aikoja, niistä ihminen oppii arvostamaan itseään sekä myös niitä hyviä aikoja, jotka tulevat aina loppujenlopuksi. Kukaan tuskin selviää suurista muutoksista ilman kyyneleitä, mutta onneksi aika parantaa. Sitä pitäisi vain muistaa antaa itselleen, aikaa.
Törmäsin vasta mietteeseen: "Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos".
Tässä siis alustus siihen miksi minusta ei ole kuulunut. On ollut vaikeaa kirjoittaa omasta elämästään kun ei ole oikein osannut sitä jäsentää itselleenkään. Nyt tuntuu että olen valmis taas palaamaan tänne! Olen nauttinut kyllä elämästä syksyn ja talven aikana. Keskittynyt kivoihin asioihin, kuvaillut arjen pieniä kauniita asioita. Sisustanut kotia, yrittänyt opetella kokkaamaan (painosanalla yrittänyt). Käynyt töissä muutamana päivänä viikossa, shoppaillut p-a-l-j-o-n. Hoitanut pupua ja ollut kotikotona useinkin. Rakentanut omaa elämää, yhteistä elämää, oman rakkaani kanssa.
Tämän edellä mainitun teksin kirjoitin jo jonkun aikaa sitten. En julkaissut sitä koska en halunnut että blogini olisi täynnä masistelua. Nyt julkaisen tämän tekstin, ja lisäosan siihen. Lisäosa on eri sävyä, mieleni on eri sävyä. Olen rauhallisempi, rennompi. Ehkä jollain tapaa toiveikkaampi.
Kivi on pudonnut harteilta. Se ei ollut iso kivi, mutta siitä seurasi kivivyöry joka sai minut miettimään asioita. Valintoja. Omia valintojani, Tulin siihen tulokseen että minulla on mahdollisuus valita, oikeus siihen! Niinpä tein päätöksen, hypätä pois minulle huonosta tilanteesta. Se kannatti. Nyt olen tyytyväinen valintaani. Tyytyväinen elämääni. Voin taas keskittyä yhteisen kodin sisustukseen, leffailtoihin poikkiksen kanssa, rakkaisiin ihmisiin ja omiin juttuihini jotka ovat jääneet ihan liian vähälle huomiolle,
Ja se on pirun ihanaa.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Kuvituksena viimeisimmät Instagram kuvani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti