maanantai 23. syyskuuta 2013

Marraskuu 2011

Nämä marraskuussa 2011 otetut kuvat kuvaavat tämänhetkistä fiilistäni täydellisesti.

Kuvat ovat tavallaan haikeita, mutta silti seesteisen rauhallisia.
Kuin katsoisin hetkien lipuvan ohi ja olisin itse paikoillani.
En saa otetta mistään, mutta kaikki ohjat ovat silti käsissäni.
Katse on kaukaisuuteen mutta mieli pysyy tässä hetkessä, tai jopa menneisyydessä.

Minulle tulee aina syksyisin tämä tunne. 
Se ei ole paha eikä mitenkään huono, vain erilainen kuin muulloin.
Syksyisin joudun usein miettimään asioita enemmän, tarkemmin. 
Ei ole mitään suurta kohdetta mitä odottaa, ja unohtaa kaikki muu siltä väliltä. 
On ajateltava pidemmälle, ehkä vuodenvaihteeseen, ehkä kevääseen tai kesään.
Suunniteltava asioita. Ei voi enää vedota että: "sitten syksyllä".
On osattava nauttia myös tästä vuodenajasta odottamatta jotain muuta. 

Syksy on usein tavallaan uuden alku, mikä kuulostaa omaan korvaani negatiiviselta
Olen aina kammoksunut muutoksia, suuret muutokset elämässä usein tarkoittavat että jotain on jätettävä taakse.

 Sinänsä on hassua että olen syntynyt lokakuussa, masentavimmassa kuukaudessa ikinä! Haha!
Ehkä tämä tunne johtuukin siitä harhaluulosta että aina kun vuosia karttuu, suuria muutoksia tapahtuu?
Toki minulle ei ole vielä 21 vuoteen mennessä mitään suurta ja mullistavaa syksyisin tapahtunut, mutta kannattaahan sitä aina pelätä, vai? ;)

Tämän aamun selvästi kylmempi, syksyisempi, henkäys sai minut ajattelemaan asioita.
Syksyä, pitkää talvea, ja vasta ensi vuoden puolella koittavaa valoa ja huolettomuutta.
Pitäisi vain osata elää täysillä ajankohdasta riippumatta.

Ainakin niin kauan kuin lämpömittari on plussan puolella, kaikki on hyvin ;)





Kuvat: Hanna Poropudas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti